Kevätkokous 2023

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n kevätkokous järjestetään videokokouksena maanantaina 26.6.2023 alkaen klo 20.00.

Kokoukseen voi osallistua etäyhteydellä jäsenille myöhemmin lähetettävän linkin kautta.

Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat eli ensisijaisesti tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajan lausunto sekä tarvittaessa muita asioita.

Syyskokous 2022

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n syyskokous järjestetään videokokouksena 9.12.2022 alkaen klo 18.00.

Kokoukseen voi osallistua etäyhteydellä jäsenille myöhemmin lähetettävän linkin kautta.

Syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat eli ensisijaisesti uuden hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen muiden jäsenten valinta, yhdistyksen toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio, jäsenmaksut, toiminnantarkastajan ja varatoiminnantarkastajan valinta sekä tarvittaessa muita asioita.

Kevätkokous 2022

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n kevätkokous järjestetään videokokouksena keskiviikkona 22.6.2022 alkaen klo 19.00. 

Kokoukseen voi osallistua etäyhteydellä jäsenille myöhemmin lähetettävän linkin kautta.

Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat eli ensisijaisesti tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajan lausunto sekä tarvittaessa muita asioita.

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eläinlääkintähuoltolaiksi sekä siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Lausuntopyyntö VN/3713/2020, 16.12.2021

Yleiset kommentit

Ehdotuksen 1.1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kansanterveyttä erityisesti varmistamalla eläinlääkäripalvelujen laatu sekä turvaamalla yhdenvertaiset, toimivat ja kohtuuhintaiset julkiset eläinlääkäripalvelut koko maassa. SVELL katsoo, että tämä tavoite on sinänsä arvostettava, mutta ehdotuksessa esitetyt, erityisesti kunnan järjestämisvastuuseen liittyvät, kompromissit tekevät monilta osin tyhjiksi ehdotetun lain mahdollisuudet toteuttaa nämä tavoitteet. 

Seura- ja harrastuseläinten pitämisellä on erittäin tärkeä kansanterveydellinen, ihmisten hyvinvointia lisäävä funktio, jonka vuoksi myös vähävaraisilla kansalaisilla tulee olla realistinen mahdollisuus pitää näitä eläimiä eläinten hyvinvoinnin edellyttämällä tavalla. Ei ole  hyväksyttävää, että seura- ja harrastuseläinten pitäminen muuttuisi vähitellen yksinomaan varakkaiden kansalaisten oikeudeksi. Ehdotettavan lain on turvattava kohtuuhintaisten julkisten eläinlääkäripalveluiden saatavuus koko maassa.

Yksityiskohtaiset kommentit

2 § Määritelmät

Kohta 1

Määritelmän mukaan eläintarhoissa pidettyjen eläinten kiireellinen eläinlääkärinapu ei enää jatkossa kuuluisi kunnallisen eläinlääkintähuollon vastuulle. Tämä on ongelmallista, sillä eläintarhoissa voi olla tarve eläinten akuutille sairaanhoidolle. Päivystävän eläinlääkärinavun järjestäminen yksityisesti aiheuttaa kohtuuttomasti kustannuksia ja avun puuttuminen eläinsuojeluongelman. Eläintarhat tarvitsevat myös erilaisia virkaeläinlääkärien allekirjoittamia todistuksia muun muassa eläinten siirroissa.

7 § Kunnaneläinlääkärin virat

Kaksi momentissa ehdotettu “tarpeen vaatima ainakin ajoittainen” tulee poistaa. Uskottava kansallinen eläintautivalmius edellyttää toimivaa kunnallista virkaeläinlääkärijärjestelmää, joka kykenee havaitsemaan keskeiset eläintaudit ja tekemään vastustamistyön aloitustoimet viipymättä. Tällaisen valmiuden ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa ammattitaidon ylläpitoa, eikä sitä voida saavuttaa tarpeen vaatimalla tai ainakin ajoittaisella osallistumisella. Myös eläinten hyvinvoinnin valvonta edellyttää ajoittain päivystysaikaisia virkatehtäviä, eikä näidenkään tehtävien hoitaminen onnistu ilman jatkuvaa osaamisen ylläpitämistä. 

Kaikkien kuntien kunnaneläinlääkäreillä tulee olla ajantasaiset valmiudet aloittaa virallisten valvontatehtävien hoito päivystysaikana ja kaikkien kuntien alueella tulee olla virkaeläinlääkäreitä saatavilla jatkuvasti myös virka-ajan ulkopuolella näiden tehtävien hoitamiseksi. 

Koska useissa eri erityislaeissa on erikseen määrätty kunnaneläinlääkärin oikeudeksi ja vastuulle toimia viranomaisena muun ohella eläinten hyvinvoinnin ja eläintautien valvonnan osalta, ei ole kohtuullista että jotkut kunnaneläinlääkärit voisivat tätä vastuuta väistää sillä perusteella, että he suorittavat virka-aikana pääasiassa potilastyötä. 

Kunnaneläinlääkärijärjestelmän eräänä perusteena on pidetty eläintautivalmiutta ja virkatehtävien hoitamista niin virka-aikana kuin virka-ajan ulkopuolellakin, joten ei ole johdonmukaista että tästä velvollisuudesta säädetään näin merkittävä oikeus poiketa.  

9 § Järjestämisvastuuseen kuuluvat palvelut 

Kohta 8: Lisääntymiseen liittyvät tarkastukset ja tutkimukset sekä tavanomaisten lisääntymisongelmien hoito myös hevosilla tulisi lisätä luetteloon. 

Kohta 9: Jos koirien sterilisaatiota ei pääse harjoittelemaan kiireettömänä toimenpiteenä, ei niiden hoitaminen hätätilanteessa ole realistisesti mahdollista. Tämän vuoksi koirien sterilisaatio tulee lisätä luetteloon. Lisäksi myös hevosten kastraatio tulee lisätä luetteloon.

Kohta 12: Säännöstä tulisi täsmentää, sillä säännöksen sanamuodon ja yksityiskohtaisten perustelujen perusteella jää epäselväksi onko säännöksen luettelo esimerkinomainen vai tyhjentävä. Jos luettelo on tyhjentävä, luettelon ulkopuolelle jää muun muassa virtsateiden tukkeumien kiireellinen hoito, jonka tulee kuulua luetteloon. Myös tavanomaisten neurologisten sairauksien, kuten epilepsian hoito, jäisi luettelon ulkopuolelle. 

Kohta 13: Myös koirien keisarileikkauksen tulee kuulua lueteltujen toimenpiteiden joukkoon, sillä koiran synnytysavun viivästyminen aiheuttaa koiralle tarpeetonta kipua ja kärsimystä ja vaarantaa sekä emän että pentujen hengen. 

15 § Kunnan perimät maksut järjestämisvastuuseen kuuluvista palveluista

Viitaten yleisissä kommenteissa esitettyyn seura- ja harrastuseläinten tärkeään kansanterveydelliseen funktioon, kuntien oikeutta periä klinikkamaksuja tulee rajoittaa luonnoksen 9 §:n kohdissa 2 ja 4 tarkoitettujen toimenpiteiden sekä kissojen kastraation ja sterilisaation osalta. 

20 § Valvontatehtävien järjestäminen

Järjestäjien on huolehdittava valvontatehtävien asianmukaiseen hoitamiseen tarvittavien henkilöstöresurssien turvaamisesta. Suunnitelmallisen valvonnan tarpeiden lisäksi järjestäjien on huolehdittava myös epäilyyn perustuvan ja suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolisen valvonnan riittävästä ja asianmukaisesta resursoinnista.

Muuta

Ehdotuksen 9 §:n 12 kohdassa tarkoitettu ensiapuluonteinen hoito tulisi määritellä. Koska ensiapuluonteista hoitoa ei ole määritelty, jää avoimeksi tarkoitetaanko sillä luonnoksen 10.2 §:ssä tarkoitettuna kiireellisenä eläinlääkärinapuna annettavaa hoitoa (pois lukien eläimen lopetus) eli eläimen äkillisen ja vakavan sairastumisen, vahingoittumisen tai sairauden vaikeutumisen edellyttämää välitöntä hoito, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai eläimen merkittävää kärsimystä. 

Vaihtoehtoisesti ensiapuluonteisen hoidon voitaisiin katsoa tarkoittavan sellaista hoitoa, joka annetaan ensimmäisen vaiheen hoitokontaktissa (vrt. brittien 1st opinion clinic -järjestelmä) ja joka voidaan olettaa kaikkien eläinlääkärinammatin harjoittajien osaavan tarjota heidän ensimmäisenä työpäivänään eläinlääkäriksi valmistumisensa jälkeen. Jälkimmäinen määritelmä sisältäisi ensimmäisestä poiketen muun muassa korva- ja ihotulehdusten hoidon, joiden tulisi ehdottomasti kuulua kunnallisten eläinlääkäripalvelujen piiriin. SVELL katsoo, että ensiapuluonteisen hoidon tulee kattaa eläinten tavanomaisten sairauksien peruseläinlääkäritasoinen hoito. 

Lisätiedot

Lisätietoja tästä lausunnosta antaa yhdistyksen puheenjohtaja.

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n puolesta,

Jan Mattila, puheenjohtaja

Ennakkopäätökset eläinsuojeluvalvonnassa

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry tarjoaa jäsenilleen eläinsuojeluvalvonnan kannalta keskeisiä ennakkopäätöksiä koskevan koulutuksen maanantaina 15.11.2021 klo 14–16.

Kouluttajana on ELL, ON, ympäristöterveydenhuoltoon erikoistuva eläinlääkäri Outi Korhonen. Outi on toiminut Keski-Savon ympäristötoimen valvontaeläinlääkärinä vuosina 2015–2021 ja työskentelee tällä hetkellä Helsingin yliopistossa tohtorikoulutettavana.

Outi viimeistelee myös oikeustieteen opintojaan ja hänen Pro Gradu -tutkielmansa käsittelee eläinsuojeluvalvontaa kotirauhan piirissä. Outi on osallistunut Suomen valvontaeläinlääkäriliiton toimintaa sen perustamisesta alkaen ja on tällä hetkellä liiton varapuheenjohtaja.

Koulutus tarjotaan videoyhteyden välityksellä. Koulutuksen kesto on n. 2 tuntia. 

Koulutus on SVELL ry:n jäsenille maksuton.

Syyskokous 2021

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n syyskokous järjestetään videokokouksena 11.12.2021 alkaen klo 18.00.

Kokoukseen voi osallistua etäyhteydellä jäsenille myöhemmin lähetettävän linkin kautta.

Syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat eli ensisijaisesti uuden hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen muiden jäsenten valinta, yhdistyksen toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio, jäsenmaksut, toiminnantarkastajan ja varatoiminnantarkastajan valinta sekä tarvittaessa muita asioita.

Kevätkokous 2021

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n kevätkokous järjestetään videokokouksena lauantaina 29.5.2021 alkaen klo 19.00. 

Kokoukseen voi osallistua etäyhteydellä jäsenille myöhemmin lähetettävän linkin kautta.

Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat eli ensisijaisesti tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajan lausunto sekä tarvittaessa muita asioita.

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Lausuntopyyntö VN/20882/2020, 10.2.2021

Johdanto

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry pitää eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain kokonaisuudistusta tärkeänä mahdollisuutena parantaa eri valvontaviranomaisten yhteistyötä ja selkeyttää nykyistä sääntelyä sekä parantaa asianosaisten oikeusturvaa.

Erityisen hyvänä pidetään muutosta, jonka myötä Tulli määritellään valvontaviranomaiseksi sekä sitä, että tunnistamisen ja rekisteröinnin valvonta lisätään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) nojalla kunnille korvattavan valvonnan piiriin.

Yleisiä huomioita

Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön taustalla ovat ensisijaisesti eläintautien vastustaminen ja toissijaisesti elintarviketurvallisuus.

Luonnoksessa annetaan virheellisesti kuva laajamittaisesta kunnaneläinlääkärien suorittamasta eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin valvonnasta. Kyseistä valvontaa tehdään hyvin vähäisesti, muun muassa, koska se ei kuulu eläinlääkintähuoltolain nojalla kunnalle korvattavan valvonnan joukkoon. Voimassa olevan lain nojalla tehdään vain harvoilla alueilla Suomessa paikallisviranomaistasolla hallintopäätöksiä.

Yksityiskohtaiset kommentit

23 §

Kunnaneläinlääkärit tekevät vain harvoilla alueilla Suomessa tällä hetkellä eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevaa hallintomenettelyä ja erityisen harvoilla alueilla käyttävät lain sallimia hallintopakkokeinoja. Sen sijaan tyypillisesti muun valvonnan yhteydessä havaitut eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevat laiminlyönnit on raportoitu joko ELY-keskuksille tai aluehallintovirastolle jatkotoimenpiteitä varten.

Luonnoksen esitöiden sanamuotojen ”vastaisi” ja ”ryhtyy” perusteella kunnaneläinlääkärin velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevien laiminlyöntien kohdalla muuttuu radikaalisti nykyisestä. Lisäksi luonnoksen esitöiden ja voimassa olevan lain 24.4 §:n sisällön välillä on merkittävä muutos, sillä voimassa olevan lain 24.4 §:ssä alleviivataan Ruokaviraston roolia, joka on luonnoksesta poistettu. Voimassa olevan lain esitöissä kunnaneläinlääkäri mainitaan vain sivulauseessa, päähuomion kiinnittyessä Elintarviketurvallisuusviraston (nyk. Ruokavirasto) ja työ- ja elinkeinokeskusten (nyk. ELY-keskukset) rooleihin. Näin merkittävän paikallisviranomaisen roolin muutoksen vaikutukset tulisi arvioida perusteellisesti.

Laajojen lainsäädäntökokonaisuuksien lisääminen kunnaneläinlääkärien valvontatehtävien joukkoon kuormittaa kunnaneläinlääkäreitä ja erityisesti valvontaeläinlääkäreitä, joiden työtaakka on jo nyt suuri. Valvontaeläinlääkärien työn kuormittavuuden vuoksi viranhaltijoiden vaihtuvuus on suurta ja työurat usein lyhyitä. Kun tähän yhdistää velvollisuuden valvoa laajojen lainsäädäntökokonaisuuksien noudattamista, työhön perehtyminen tai perehdyttäminen tulee huomattavan vaativaksi, mikä heikentää valvonnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta.

Sen sijaan että kokonaisuuden hallintaa edellytettäisiin yksittäiseltä henkilöviranomaiselta, tulisi laajojen lainsäädäntökokonaisuuksien, kuten eläinterveyssäännöstöön ja elintarvikelainsäädäntöön kytkeytyvän eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettavan lain valvonta, pyrkiä jakamaan eri viranomaisten yhteistyössä tehtäväksi. Tällöin monijäseninen viranomaiskoneisto voisi yhdessä kantaa vastuun laajan kokonaisuuden hallinnasta.

26 §

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto vastustaa virallisen valvonnan siirtämistä toimeksiannolla muun kuin täysivaltaisen viranomaisen tehtäväksi. Kentällä tehdyssä valvonnassa on todettu, että tyypillisesti ei rikota vain yhden erityislain säännöksiä, vaan silloin kun laiminlyöntejä havaitaan, niitä havaitaan usean eri lainsäädännön haaran alalta. Jos tarkastuksen tekijä ei ole koulutettu tunnistamaan kuin pientä osaa tehdyistä laiminlyönneistä, vaarana on, että muita laiminlyöntejä ei koskaan havaita. Kun valvontaa tekee laajasti toimivaltainen ja pitkälle koulutettu viranomainen, on paljon todennäköisempää, että kaikki laiminlyönnit havaitaan ja niihin voidaan puuttua.

27 §

Kehotusta käytetään tällä hetkellä eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin valvonnassa viranomaisen välineenä, jolla viranomainen ohjaa eläinten omistajaa lievien laiminlyöntien korjaamisessa. Tästä välineestä olisi perusteltua säätää laissa. Jos kehotuksesta päädyttäisiin säätämään, tulisi viranomaisen harkintavalta kehotuksen käyttämisessä olla ehdotonta, eikä lain esitöihin tulisi tehdä kirjauksia käytännöistä, joiden mukaan tulee ensin kehottaa korjaamaan puute ennen kuin hallinnollisiin pakkokeinoihin voi ryhtyä.

Pysyväisluonteisen asumisen piirissä tehtävän tarkastamisen perusoikeusrajoituksen perusteena olevaa ihmisen terveydelle vaarallisen eläintaudin vaara tulisi ilmaista yksiselitteisemmin.

32 ja 33 §

Viittaus hallintolaissa (434/2003, HL) tarkoitettuun kehotukseen on epätarkka. Hallintolaissa ei säädetä kehotuksesta, vaan HL 8 §:ssä tarkoitettu neuvonta koskee ensisijaisesti hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa. On kyseenalaista, voiko HL 8 §:ää soveltaa käytännössä velvoittavan ohjauksen antamiseen.

35 §

Uhkasakon asettamisen tai tuomitsemisen oikeutta ja vastuuta ei tulisi antaa henkilöviranomaisen tehtäväksi. Eläinsuojelulain (247/1996) säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) 43 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan oikeusturvan kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että uhkasakon käytöstä voisi päättää yksittäinen virkamies. Uhkasakkojen käsittelyn tulisi olla voimassa olevan eläinsuojelulain tapaan aluehallintoviraston tehtävä.

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n puolesta,

Jan Mattila, puheenjohtaja

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi eläinten kuljetuksesta annetun lain muuttamisesta

Viite: Lausuntopyyntö VN/13771/2020, MMM008:00/2020, 22.10.2020

Johdanto

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry pitää eläinten kuljetuksesta annetun lain kokonaisuudistusta tärkeänä mahdollisuutena tehostaa eri valvontaviranomaisten yhteistyötä ja selkeyttää nykyistä sääntelyä sekä parantaa asianosaisten oikeusturvaa.

Erityisen hyvänä pidetään muutosta, jonka mukaan Tulli määritellään omaksi valvontaviranomaiseksi sekä sitä, että porojen ja turkiseläinten pitkiltä kuljetuksilta vaadittaisiin jatkossa reittisuunnitelma.

Yleisiä huomioita

Eläinkuljetusasetuksen edellyttämän koulutuksen ja kokeen järjestämisvastuun siirtäminen pois Ruokavirastolta ja aluehallintovirastoilta koulutusta tälläkin hetkellä järjestäville oppilaitoksille ja ammattikorkeakouluille on johdonmukaista.

Luonnoksessa painotetaan liiallisesti kunnaneläinlääkärien suorittamaa eläinten kuljetuksesta annetun lain (1429/2006, eläinkuljetuslaki) noudattamisen valvontaa. Ruokaviraston raportin Eläinten hyvinvoinnin valvonta 2019 mukaan vuonna 2019 tehdystä 424 tarkastuksesta 382 teki tarkastuseläinlääkäri ja vain 61 teki läänineläinlääkäri tai kunnaneläinlääkäri. Suomen valvontaeläinlääkäriliiton käsityksen mukaan kunnaneläinlääkärit tekevät pääasiassa kuljetuskaluston ja lähtöpaikan tarkastuksia ja näitäkin pääasiassa aluehallintoviraston määräyksestä tai ohjauksessa. Kunnaneläinlääkäreille ei myöskään ole määrätty tavoitetta tarkastamisesta, toisin kuin aluehallintovirastoille (tavoite 2019 oli 117 tarkastusta, josta jäätiin raportin mukaan tuntuvasti).

Yksityiskohtaiset kommentit

25 §

Reittisuunnitelmien keskittäminen yksinomaan aluehallintovirastoille on oikeasuuntainen muutos. Muutos on omiaan yhdenmukaistamaan toimijoiden kohtelua niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin ja voi tehostaa reittisuunnitelmien valvontaa. Muutoksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei sillä aiheuteta hallinnollisen taakan kasvamista.

27 a §

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ei kannata valtuutettuja tarkastajia koskevan sääntelyn lisäämistä. Valtuutetun tarkastajan ammattipätevyyttä ei luonnoksen mukaan määriteltäisi laissa eikä sen esitöissä, jolloin tarkastajan ei voida ajatella olevan eläinten hyvinvoinnin tai eläintautien asiantuntija.

Poliisin menettelyä eläinsuojeluasiassa koskevan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua mukaillen eläinlääkäreillä on ko. alan erityisammattilaisina parhaat valmiudet arvioida tilannetta ja tarvittavia toimenpiteitä (AOA 13.1.2003 dnro 1035/4/01). Tarkastuksen suorittamisen kannalta on välttämätöntä, että tarkastuksen tekijällä on riittävä koulutus ja asiantuntemus arvioida eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä tarttuvien eläintautien riskiä.

37 §

Nykyisessä eläinkuljetuslaissa tai esitysluonnoksessa ei ole kuulemista koskevaa erityissääntelyä. Tilanne on ongelmallinen sen vuoksi, että hallintolain (434/2003) 34.2 §:n mukaiset poikkeukset kuulemisvelvollisuudesta eivät sovellu eläinten kuljetuksen valvontaan, eikä esitysluonnoksen mukaisilla viranomaisilla siten ole laissa säädettyä oikeutta poiketa kuulemisvelvollisuudesta myöskään eläinkuljetuslain nojalla päätöstä tehdessään.

Hallintolain yleisenä lähtökohtana on, että asianosainen antaa selityksensä kirjallisesti. Kirjallinen kuuleminen viivästyttää väistämättä tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Jotta eläimiä voidaan suojella kuljetuksessa ja sen yhteydessä vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä parhaalla mahdollisella tavalla, lakiluonnoksen mukaisiin, tarpeellisiin toimenpiteisiin on voitava tarvittaessa ryhtyä välittömästi tarkastuksen yhteydessä.

Esimerkiksi eläinsuojelulaissa (247/1996) kuulemisvelvollisuutta on täsmennetty erityislain tasolla, koska hallintolain sääntely ei ole kaikilta osin sovellettavissa eläinsuojeluvalvonnan tarpeisiin. Vastaava sääntely on tarpeen myös eläinkuljetuslaissa.

Lakiluonnoksen 37 § limittyy eläinsuojelulain mukaisten hallintopakkokeinojen kanssa. Eläinsuojelulain mukaiset viranomaiset voivat esimerkiksi lopettaa eläimen, jonka hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläinsuojelulain 44 §:n nojalla, ja tällöin suullinen kuuleminen voi olla riittävää (vrt. eläinsuojelulain 45 § ja KHO 2015:89). Tulli ei kuitenkaan ole eläinsuojelulain mukainen viranomainen.

46 §

Muutoksenhakua koskeva sääntely ja erityisesti kunnaneläinlääkäriä koskeva 3 momentti ovat vaikeaselkoisia.

Eräiden hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 230/2014 vp) mukaan tarkistamisen tarkoituksena on, että oikaisuvaatimus olisi käytössä mahdollisimman laajasti asioissa, joihin se soveltuu. Sen ulkopuolelle jäisivät asiat, joissa on asian laadun ja oikeusturvan kannalta tarpeen, että hallintopäätökseen haetaan muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen. Tällaisia asioita olisivat esimerkiksi elinkeinolupia, hallinnollisten pakkokeinojen täytäntöönpanoa ja merkittäviä hallinnollisia seuraamuksia koskevat asiat sekä muut sellaiset asiaryhmät, joissa asia selvitetään perusteellisesti jo ensi vaiheen hallintomenettelyssä tai joihin liittyy yleensä vaativaa oikeudellista harkintaa ja joissa on tärkeää saada asia viivytyksettä tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Suomen valvontaeläinlääkäriliiton mielestä kunnaneläinlääkärin eläinkuljetuslain nojalla antamat päätökset eivät sovellu oikaisuvaatimusmenettelyyn. Muutoksenhakua koskevaa säännöstä tulisi muuttaa siten, että muutoksenhakumenettely olisi asiaperusteinen eikä riippuisi päätöksen tehneestä viranomaisesta.

46 a §

Ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamista koskevan pykälän lisäys on hyvä ja oikeasuuntainen muutos, sillä ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamisesta on eriäviä tulkintoja viranomaisten, tuomioistuinten ja julkisuuslain asiantuntijoiden kesken. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on kiitettävästi kytketty säännös julkisuuslakia täydentäväksi.

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry:n puolesta,

Jan Mattila, puheenjohtaja

Nautojen terveydenhuoltoa valvontaeläinlääkäreille

Suomen valvontaeläinlääkäriliitto ry tarjoaa jäsenilleen ja muille valvontaeläinlääkäreille koulutusta nautojen terveydenhuollosta eläinsuojeluviranomaisen näkökulmasta perjantaina 27.11.2020 klo 12–15.

Kouluttajana on tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri Marita Saarikivi. Marita on toiminut Leppävirran kunnaneläinlääkärinä vuodesta 2009 ja vastaa pääasiassa alueen nautatilojen terveydenhuoltosuunnitelmista. Hän tarjoaa terveydenhuoltopalveluja myös oman yrityksensä Fixvet Oy:n kautta.

Marita on erikoistumisessaan keskittynyt terveydenhuoltoon ja järjestänyt koulutuksia erilaisista nautojen terveydenhuoltoon koskevista aiheista jo vuosia. Marita osallistuu omalla alueellaan aktiivisesti myös nautoja koskevien eläinsuojeluasioiden hoitamiseen, etenkin nautojen kuntoluokituksen osalta.

Koulutus tarjotaan videoyhteyden välityksellä ja pyritään lisäksi tallentamaan. Koulutuksen kesto on n. 3 tuntia ja sisältö alustavasti muun muassa tuotannon tunnusluvut (päiväkasvu, maitomäärä), eri ikäisten nautojen ruokinta ja juotto sekä nautojen kuntoluokittaminen. 

Koulutus on SVELL ry:n jäsenille maksuton. Muille kuin yhdistyksen jäsenille osallistumismaksu on 50 euroa. SVELL ry:n jäsenmaksu on myös 50 euroa ja kaikki jäsenmaksun ennen koulutusta maksaneet voivat osallistua koulutukseen maksutta.

Tilaisuuteen voi ilmoittautua laittamalla sähköpostia osoitteeseen

koulutus at svell.fi

Tilaisuus järjestetään etäyhteyden välityksellä. Linkki striimiin lähetetään ilmoittautuneille koulutuspäivänä.

Yhdistyksen jäsenille tarjotaan mahdollisuus tilakäyntiin Maritan opastuksessa Leppävirralla perjantaina 4.12.2020 klo 10–12. Osallistujamäärä on rajattu viiteen osallistujaan. Tilakäynnistä kiinnostuneita pyydetään mainitsemaan asiasta ilmoittautumisen yhteydessä. Paikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä.